Monesta ovesta finanssialalle – viestintäharjoittelijoina Varmassa

maanantai 27.4.2020

Tagit: harjoittelu,

Hakemista finanssialalle ei kannata pelätä, vaikka ei olisikaan juuri paikkaan täydellisesti loksahtavaa työkokemusta tai koulutushistoriaa. Alalle voi tulla monesta eri ovesta ja se on rikkaus, jonka voi kääntää valttikortiksi esimerkiksi työhaussa.

Virkistävä merinen tuulahdus tervehti minua saapuessani eläkeyhtiö Varman konttorille Helsinkiin Salmisaaren rantaan. Viestintäharjoittelijat Kristian Lauronen sekä Roosa Myllyveräjä ottivat minut yhtä lailla iloisesti vastaan ja kaikkialta heijastui heidän puheissaankin korostuva ”mieletön ympäristö ja työilmapiiri”. He ovat molemmat liiketalouden ammattikorkeakouluopiskelijoita ja päätyneet viestinnän harjoittelijoiksi Varmalle osin koulunsa, Haaga-Helian, innoittamina. Varma oli käynyt koululla esittäytymässä ja onnistunut herättämään molemmissa kiinnostuksen aiemmin vieraampaa yhtiötä kohtaan.

Päästessämme keskustelemaan selviää, että paikka Varmalla vaati myös vaivannäköä. Kuten Roosakin asian osuvasti ilmaisi: ”työnhaku on nykyään raakaa peliä” ja erottuminen joukosta voi olla haastavaa. Hän pitää hyvänä keinona sitä, että työnhaussa voi konkreettisesti osoittaa taitonsa esimerkiksi portfoliotyyppisen ratkaisun avulla. Se toimii kuin oma käyntikortti: ”Se että on jotain näyttöä. Ei sun tarvii olla mestari.” Jos kirjoittaminen ei ole se omin juttu, Kristian suosittelee videomuotoisten hakemuksien tekoa. Myös oma aktiivisuus työnantajan suuntaan on hyvä keino ilmaista kiinnostusta ja aloitekykyä.

Porukkaa eri puolilta

viestintäharjoittelu Varmassa finanssialallaJos alalle haluaa, kannattaa koulussa panostaa erityisesti äidinkieleen, joka on elintärkeä pohja viestinnän ammattilaiselle. Perusta työssä pärjäämiselle on syntynyt molemmilla käytännönläheisen ammatillisen koulutuksen kautta, mutta liiketalouden tutkinto ei kuitenkaan ole se ainut reitti. He painottavat yhteen ääneen, ettei kannata pelätä hakemista, vaikka ei olisikaan suoraa kokemusta markkinoinnin tai viestinnän alalta. ”Ihan eri puolilta voi tulla porukkaa”, sanoo Kristian ja lisää uusien näkökulmien olevan pikemminkin etu työnhaussa. Roosakin myöntää, että häntä jännitti aluksi hakeminen Varmaan, mutta nyt sen jo kokeneena hän neuvoo, että ”kannattaa vain hakea, eikä pelätä, osaako vai eikö, koska kyllähän täällä oppii.” Tietyn koulutuksen sijaan oleellista ovat oma asenne, oma-aloitteisuus sekä sosiaaliset taidot.

Jos viestintäharjoittelijan työpäivää pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi varmasti ”monipuolinen.” Sekä Roosan että Kristianin työnkuva on hyvin laaja. He muun muassa päivittävät nettisivuja, työskentelevät saavutettavuuden parantamisen eteen, tekevät uutiskirjeitä, hakukoneoptimointia sekä erilaisia tiedotteita. Parasta Kristianista on juurikin oman luovuuden käyttö ja sen kehittäminen. Hän arvostaa erityisesti sitä, että työnantaja antaa aikaa, vastuuta ja vapauksia sekä tarvittaessa myös tukea. Kyseessä on myös vahvasti tulevaisuuden ala, sillä työssä tarvittava ideointikyky sekä luovuus ovat vielä pitkään ihmisen erityisosaamista.

”Rohkeasti pää edellä”

Juurikin kiinnostus kirjoittamiseen, mediaan ja sisällön tuottamiseen on ajanut sekä Kristiania että Roosaa markkinoinnin ja viestinnän suuntaan. Finanssialaa yleisesti he suosittelevat lämpimin sydämin ihan jokaiselle. Monipuolisten työtehtävien lisäksi työ tuntuu heistä myös merkittävältä, sillä, kuten Kristian osuvasti totesikin, ”aika pitkälle kaikki tässä maailmassa pyörii liiketalouden ympärillä.” Molemmat kokevat löytäneensä oman juttunsa ja se paistaa heistä pitkälle. Sekä Kristian ”miljoonan idean tyyppinä” että kirjoittamisesta pitävä Roosa haluaisivat jatkaa samalla polulla myös tulevaisuudessa.

Lopetan haastattelun hieman vaikeampaan kysymykseen motosta, jota haastateltavani pyrkivät noudattamaan työssään. Kristianilta vastaus tulee viivana, naurun säestämänä: ”Rohkeasti pää edellä.” Sillä pääsee hänen mukaansa pitkälle niin työssä kuin elämässä ylipäätänsäkin: ”Laita se pää sinne pusikkoon ja katso mitä sit tulee vastaan.” Roosa miettii hetken ja päätyy olemaan asiasta samaa mieltä. Tekemällä virheitä oppii – eli rohkeasti vain kohti uusia haasteita.

Petra Uusikumpu