Maija Saurila on edennyt urallaan nopeasti esimieheksi. Saurilan mukaan kuka vain voi edetä urallaan, kun omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan osaa hyödyntää. Oma jaksaminen on kuitenkin myös otettava huomioon.
S-Pankin viranomaisraportoinnista vastaavan tiimin esimies – siis mikä? Tällaiseen, vähän vieraamman kuuloiseenkin tehtävään voi päätyä, kun Maija Saurilan tavoin: ”uskaltaa pitää ovia auki ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä tulee.” Saurila on työskennellyt S-Pankilla raportointipäällikkönä nyt noin kolmen vuoden ajan. Alun perin hän tuli pankkiin asiantuntijatehtäviin, mutta rohkean asenteensa ja oppimisen innon siivittämänä hän on ylennyt nopeasti esimiestasolle asti.
Työnkuva on pitkästä nimestään huolimatta suhteellisen perinteinen. Saurilan päivät koostuvat pääasiassa palavereista, hallinnollisista tehtävistä sekä omien tiimiläisten tukemisesta: ”Hyvin olennainen rooli on olla läsnä ja pyrkiä jeesaamaan omaa tiimiä.”
Mielenkiintoa aiheeseen on pitänyt yllä erityisesti viranomaisraportoinnin merkityksen huomattava kasvu finanssikriisin jälkeen. Tämä ”sääntelytsunami”, joksi Saurila sitä leikillisesti nimittää, on tuonut paljon muutoksia alalle ja laajentanut sääntelyn ihan uudella tasolla myös organisaation yleiseen tietouteen. Muutoksen harjalla on mielekästä ratsastaa, ja se on osittain ohjannut Saurilaakin teeman pariin: ”Se oikeastaan vähän niin kuin imaisi mukanaan.”
”Suoriutuminen ja jaksaminen sopivassa suhteessa”
Esimiestehtävät ja johtaminen tuntuvat sujuvan Saurilalta luontaisesti. Hän pitää erityisesti ihmisten kanssa työskentelystä ja pyrkii aina ”sparraamaan tiimiä” parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Hänestä ”huikeat ihmiset” ja heidän auttamisensa ratkaisukeskeisten vastauksien löytämiseksi ovat työn suola.
Saurila on kuitenkin tiedostanut myös nykypäivän kiivastahtisen työelämän haasteet, eikä vaadi keneltäkään liikoja. Monet tunnolliset työntekijät kuormittuvat loppuun jo ennen aikojaan, siksi hän pyrkiikin pitämään ”suoriutumisen ja jaksamisen sopivassa suhteessa.” Ne eivät hänestä sulje toisiaan pois, vaan tulosta tekevä työntekijä on myös usein henkisesti hyvässä vedossa.
Sama asenne on hänestä yhdistettävissä myös uran luomiseen. Monet työskentelevät hiki hatussa tavoitellessaan menestystä, mutta se ei välttämättä ole kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta toimivin ratkaisu. Liian kuormittunut työntekijä ei saa itsestään parasta irti. Omasta jaksamisesta huolehtiminen luo pohjan myös muiden tukemiselle, joka on tärkeä osa erityisesti esimiehen työtä. Kun oma tietotaito on ajan tasalla ja uskaltaa rohkeasti kokeilla uusia polkuja, menestyy varmasti. Jos pohja omalle osaamiselle on kunnossa, siihen voi henkisesti tukeutua ja luottaa, että elämä kantaa.
Jokainen voi menestyä
Finanssiala on Saurilasta myös yleisesti vakaa perusta elämälle. Vaikka tulevaisuudessa automatisaatio lisääntyy, hän on kuitenkin varma, että ihmistä tarvitaan koneiden rinnalla vielä hamaan tulevaisuuteen saakka. Juuri tämä yhdistelmä on finanssialan vahvuus. Ala on ”yhtä aikaa sekä vakaa, että kehittyvä” ja jatkuva muutos takaa, ettei haasteitta jää, jos niitä Saurilan tavoin kaipaa.
Menestyminen ei myöskään vaadi ihmelahjoja, vaan ”kuka tahansa voi tulla hyväksi työntekijäksi missä vaan, kun vain tiedostaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa” Saurila vakuuttaa. Halu oppia uutta ja oman persoonan vahvuuksilla purjehtiminen vie pitkälle. Kaikki voivat kehittää myös heikkouksiaan, eikä itseään kannata liiaksi verrata muihin. ”Jokainen ponnistaa omista lähtökohdistaan”, Saurila toteaa kannustavasti hymyillen.
Esimerkillistä esimiestyötä, sanoisinko.
Petra Uusikumpu
