Päivästä toiseen samaa yksitoikkoista mekaanista osoitetietojen päivitystä tai vastaamista puuduttaviin sähköposteihin - ei ruokataukoja, eikä lomia. Kuulostaako houkuttelevalta? Vähemmästäkin ylikuormittuu, mutta onneksi meillä on Maarit Ojarannan ja Nenad Veselinovicin kaltaisia ammattilaisia, jotka hoitavat, että nämä raskaan sarjan työläiset pysyvät priimakunnossa ja vielä kehittyvät työssään tarvittaessa.
Kuten ihmisiä, myös robottejakin on erilaisia. Siksi ne tarvitsevat laajan ja monipuolisen tukiverkoston, joka osaa katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Olennaista on osata tunnistaa, milloin robotteja tarvitaan, milloin niitä pitää kehittää ja miten ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla.
Työeläkeyhtiö Ilmarisella työskentelevät Ojaranta ja Veselinovic tekevät molemmat töitä robotiikan parissa, mutta käytännössä hieman eri kulmista. Ojaranta toimii tuotepäällikkönä ja kehittäjänä ja on mukana erityisesti asiakkaisiin liittyvien palveluiden, kuten Ilmari-nimisen chatbotin, kehittämisessä. Veselinovic puolestaan vastaa järjestelmäpäällikkönä siitä, että IT:n osalta kaikki toimii. Robotteja huolletaan ja kehitetään tarvittaessa: ”Varmistetaan, että tekniset putket ovat auki.”
Vaikka molemmat työskentelevät robotiikan parissa, se ei suinkaan tarkoita, että he olisivat työpäiviensä aikana kontaktissa vain koneisiin. Ojaranta kertoo olevansa hyvin asiakaspalveluhenkinen ja nauttii, kun pääsee työssään tekemään paljon töitä ihmisten kanssa. Myös koulutukseltaan tekniikan tohtori Veselinovic myöntää, että vaikka hän pitää numeroista ja roboteista, vielä enemmän hän kuitenkin pitää ihmisistä. Uusien ihmisten tapaaminen ja robotiikan virtuaalitiimissä työskentely ovat myös hänelle olennainen osa työpäivää.
Katso elefanttia monesta kulmasta
Veselinovic työskenteli aiemmin muun muassa liikkeenjohdon konsultoinnin sekä lääketieteellisten ohjelmistojen ja laitteiden parissa, mutta siirtyi hiljattain Ilmariselle. Työeläkealassa häntä houkutti eniten työn merkityksellisyys, vaikka joka päivä robottia korjatessa ei välttämättä tunnu, että siinä ”pelastaa maailmaa”. Ja vaikka Ilmarinen näyttää Veselinovicista ulospäin vain ”hiljaiselta laatikolta Ruoholahdessa”, voi välillä pysähtyä katsomaan asioita laajassa perspektiivissä ja huomata, että on osa jotakin isompaa.
Mahdollisuus vaikuttaa ja toimia ennaltaehkäisevästi viehättivät häntä: ”Minä olen ollut aloilla, joissa korjataan ihmisiä, kun he ovat rikki, mutta täällä autetaan ihmisiä, jotta he eivät rikkoudu”, Veselinovic toteaa. Työeläkeyhtiöt tekevät paljon töitä suomalaisen työelämän työhyvinvoinnin kasvattamiseksi ja työikäisten työkyvyn ylläpitämiseksi. Myös työkykyjohtamisen palveluiden parissa työskentelevä Ojaranta kokee, että yhtiön asema on merkittävä, sillä se tulee usein turvaksi juuri isoissa elämän murroskohdissa.
Muihin aloihin verrattuna työeläkeyhtiöt tarjoavat Veselinovicin mukaan laajemmin erilaisia näkökulmia. ”Myös työntekijältä itseltään vaaditaan kykyä katsoa elefanttia monesta kulmasta”, Veselinovic sanoo. Monipuolisten näkökulmien hankkiminen on syy, miksi sekä Veselinovic että Ojaranta ovat käyneet palvelumuotoilukoulutuksen, josta on ollut heille hyvin suurta apua. Heidän mukaansa jokaiselle on hyödyksi tiedostaa käyttäjän näkökulma asiaan. Palvelumuotoilukoulutus antaa avaimet myös soveltaa oppimaansa muun liiketoiminnan sekä ylipäätään oman ajattelumaailmansa kehittämiseen. Joka tilanteessa voi aina ”pikkasen laajemmin katsoa asioita”.
Ihmisestä supermieheksi
Laajaa näkökulmaa tarvitaan myös arvioitaessa robotiikan tulevaisuutta. Ojaranta on sitä mieltä, etteivät robotit tule täysin korvaamaan ihmisiä. Hänestä on hyvä, että rutiinitehtävissä voidaan käyttää robotteja, mutta kaikkiin olosuhteisiin ne eivät välttämättä sovi.
Veselinovic puolestaan ei uskalla lähteä ennustamaan kehityskulkua, sillä tahti on hänestä nopeaa ja vaihtoehtoja monia. Itse hän pyrkii avustavan automaation lisäämiseen ja kuvaa robotteja ”kuin mailana, joka annetaan, jotta ihminen voi pelata jääkiekkoa tai tennistä”. Ihmisestä supermieheksi – sitä Veselinovic toivoo. Hänestä ihmiset määrittävät yhdessä työnsä tulevaisuuden keskustelun ja toiminnan kautta. Esimerkiksi eettistä keskustelua olisi suotavaa käydä enemmän.
Koska robottien menestys on vielä varjojen peitossa, kannattaa jokaisen työntekijän panostaa oman osaamisen kehittämiseen. Kouluttautuminen on jatkuva prosessi ja tutkinnoissa on parasta ennen -päiväys. Se, minkä oppi kymmenen vuotta sitten, ei välttämättä päde enää tänä päivänä.
Oikeaa polkua ei ole yhtä, vaan jokainen voi määrittää itse, mitä tarkoittaa elämässä menestymisellä. ”Jos valitsee esimiespolun, täytyy osata nostaa tiimi tähdeksi, mutta jos haluaa itse olla tähti, niin kannattaa valita asiantuntijapolku”, Ojaranta summaa.
Kriittinen ajattelu on äärimmäisen tärkeää ja selkeyttä suunnistamiseen auttaa, kun itse tietää omat kiinnostuksen kohteensa sekä vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin voi parhaimmillaan päätyä työstämään mielenkiintoista aihetta, kuten robotiikkaa, juuri omasta kulmastaan, aivan kuten numeroiden ystävä Veselinovic tai ihmisläheinen Ojaranta esimerkillään näyttävät.
Petra Uusikumpu