Viime syksynä lentokone vei minut Frankfurtiin, paikalliseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan finanssialaa. Meitä opiskelijoita oli tullut ympäri maailmaa: tutustuin ihmisiin muun muassa Arubalta, Jordaniasta, Argentiinasta, Kiinasta ja Kanadasta. Lukukauden alussa meillä oli pakollinen saksan kielen kurssi, jonka aikana tutustui hyvin muihin ennen varsinaisten opintojen alkua. Saksan lukukausi alkaa suomalaisittain melko myöhään, vasta lokakuun puolessa välissä. Lisäksi kurssiaikataulu pysyy samana koko lukukauden ajan päättyen helmikuussa.
Me finanssialan opiskelijat opiskelimme viimeisen lukuvuoden saksalaisten kanssa englanniksi muun muassa saksalaisesta pankkijärjestelmästä, yrityksen tunnusluvuista ja keskuspankin toiminnasta. Poikkeuksellista verrattuna Suomeen oli, että meillä ei juurikaan ollut kokeita, vaan lopussa kirjoitettiin ryhmätyönä raportti, joka myös esitettiin muulle ryhmälle. Saksalaisten opetustyyli oli juuri niin teoreettinen kuin mitä meitä oli etukäteen varoitettu. Opettajat olivat alansa konkareita; eräänkin kurssin meille piti kansainvälisen pankin pääekonomi. Lisäksi kurssien osallistujamäärä saattoi vaihdella kuudesta henkilöstä aina seitsemäänkymmeneen.
Kaupunki itsessään tarjoaa jo kannustavan ilmapiirin alan opiskelemiseen: näin Euroopan keskuspankin ja useiden saksalaisten pankkien pääkonttorit suoraan huoneeni ikkunasta. Lisäksi asuntoni lähellä sijaitsi Saksan keskuspankki, jonka kirjastoon pääsi tavallinen opiskelijakin työskentelemään.
Normaali saksalainen työaika on yhdeksän tuntia päivässä, finanssialalla yleensä vielä enemmän. Koska pankkitoiminta Frankfurtissa on hyvin kansainvälistä, ihmiset työskentelevät välillä myöhään iltaan saakka aikaerovyöhykkeiden takia. Pilvenpiirtäjissä valot olivat vielä päällä, kun menin iltaisin nukkumaan.
Yksi hämmentävä asia Frankfurtin kaltaisessa kaupungissa oli käteisen rahan käytön yleisyys ja se, ettei kortti kelvannut kaikkialla. Tai vaikka olisikin kelvannut, piti kyseessä olla saksalaisen pankin pankkikortti. Lisäksi käteisen nostoa varten pankeilla oli omat automaatit, ja toisen pankin automaatilla saattoi joutua maksamaan käteisen nostosta yllättävänkin paljon.
Vaihto-opiskelu on aina erityistä aikaa, joka antaa paljon enemmän kuin pelkän todistuksen. Vaihtoaikana ei opi pelkästään kohdemaan kulttuurista, vaan myös muiden vaihto-opiskelijoiden maiden kulttuureista. Vaikeissa tilanteissa oppi pyytämään apua muilta ihmisiltä ja tätä kautta luottamaan erilaisista lähtökohdista tuleviin ihmisiin. Yhteistä löytyi aina paljon enemmän kuin erilaisuutta. Jos kukaan tämän tekstin lukija pohtii vaihtoon lähtemistä, kannustan ehdottomasti lähtemään!
Ella Sten
Kirjoittaja on opiskellut Haaga-Helia ammattikorkeakoulun finanssiasiantuntijan koulutusohjelmassa
