Finanssitoimintaa koskevat lait

Pankkitoimintaa koskevat lait

Pankkitoiminta on Suomessa tarkkaan laeilla ja viranomaismääräyksillä säänneltyä liiketoimintaa, ja säännöksiä laaja-alaisesti yhtenäistetty Euroopan unionin alueella. EU sääntely vuorostaan perustuu monelta osin kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Pankkitoimintaa sääntelee yleislakina laki luottolaitostoiminnasta (eli ns. luottolaitoslaki). Luottolaitostoiminnalla tarkoitetaan sellaista liiketoimintaa, jossa yleisöltä vastaanotetaan takaisinmaksettavia varoja sekä tarjotaan omaan lukuun luottoja tai muuta rahoitusta. Lisäksi toimintaa ohjaavat Euroopan unionin asetukset sekä suuri joukko ns. alemman asteisia säännöksiä, joita antavat komissio, Euroopan keskuspankki sekä Euroopan pankkiviranomainen EBA.

Luottolaitoslaki

Luottolaitos tarvitsee toimintansa harjoittamiseen toimiluvan, jonka myöntää pankkiunioniin kuuluvissa maissa Euroopan keskuspankki. Luottolaitoslakiin sisältyvät säännökset muun muassa toimiluvan hakemisesta ja toimilupaedellytyksistä, sallitusta liiketoiminnasta, tilinpäätöksestä ja tilintarkastuksesta, vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevista vaatimuksista sekä ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten toiminnasta Suomessa.

Luottolaitosmuodot

Luottolaitosmuotoja on kaksi: talletuspankki ja luottoyhteisö. Talletuspankki on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä talletuksia ja muita takaisinmaksettavia varoja. Talletuksella tarkoitetaan sellaisia takaisinmaksettavia varoja, jotka ovat kokonaan tai osittain talletussuojan alaisia. Ainoastaan talletuspankeilla on oikeus vastaanottaa talletuksia. Talletuspankki voi yhteisömuodoltaan olla joko osakeyhtiö, osuuskunta tai säästöpankki. Luottoyhteisö on luottolaitos, joka voi vastaanottaa yleisöltä muita takaisinmaksettavia varoja kuin talletuksia. Luottoyhteisö voi olla osakeyhtiö, osuuskunta tai hypoteekkiyhdistys.

Suomen markkinoilla toimii tällä hetkellä kymmenkunta kotimaista luottoyhteisöä. Rahoitusyhtiöt tarjoavat asiakkaalle rahoitusta jonkin esineen hankintaa varten joko suoraan tai myyjäliikkeen kanssa. Rahoitusyhtiöt voivat harjoittaa myös kuluttajien hankintojen rahoitusta tililuotoilla tai kertaluotoilla tai yritysten käyttöpääoman rahoitusta (factoring). Rahoitusyhtiöt ovat luottoyhteisöjä silloin, jos ne rahoittavat toimintansa yleisörahoituksella. Muussa tapauksessa ne ovat rahoituslaitoksia.

Luottokorttiyhtiöt tarjoavat luottokorttipalveluja. Luottokortteja ja tililuottoja tarjotaan pankkien sekä rahoitus- ja luottokorttiyhtiöiden kautta.

Kiinnitysluottopankki laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja ja myöntää hankituista varoista luottoja asiakkaille. Kiinnitysluottopankin myöntämät luotot ovat vakuudellisia. Luottoja myönnetään vain kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai kiinteistökiinnitystä tai julkisyhteisön takausta vastaan.

Muut luottolaitostoimintaa säätelevät lait

Luottolaitoslain lisäksi luottolaitostoimintaa sääntelee erityislakeina yhteisömuotoon sidotut pankkilait. Näitä ovat muiden muassa laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksista, säästöpankkilaki, laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista, laki hypoteekkiyhdistyksistä sekä sähköisen rahan liikkeellelaskua sääntelevä maksulaitoslaki. Lait sisältävät kutakin luottolaitosta koskevia erityissäännöksiä.

Kiinnitysluottopankkitoiminnasta annettu laki

Kiinnitysluottopankkitoiminnasta annettua lakia sovelletaan toimintaan, jossa luottolaitos laskee liikkeeseen vakuudellisia joukkovelkakirjalainoja. Näin hankituista varoista myönnetään joko kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai kiinteistökiinnitystä vastaan yleisölle luottoja. Myönnetyt luotot vakuuksineen asetetaan joukkovelkakirjalainojen vakuudeksi merkitsemällä ne kiinnitysluottopankin ylläpitämään joukkolainarekisteriin.

Maksupalvelulaki

Pankkien harjoittamaa maksujen välitystä sääntelee maksupalvelulaki, joka perustuu EU:n maksupalveludirektiiviin. Maksupalvelulain soveltamisalaan kuuluvia maksupalveluita ovat muun muassa tilisiirrot, suoraveloitukset ja pankki- ja luottokorttimaksut. Lakia sovelletaan myös matkapuhelimella maksamiseen joissain tarkasti määritellyissä tapauksissa. Laki sisältää säännökset palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuuksista maksupalvelun käyttäjälle. Se sisältää myös säännökset maksukorttien ja muiden maksuvälineiden käyttöön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista maksupalvelun käyttäjälle sekä palveluntarjoajalle. Maksujen välityksessä pankkien on myös otettava huomioon tietyt Euroopan parlamentin ja neuvoston suoraan sovellettavat asetukset (ns. hinta-asetus sekä maksajan tiedot –asetus).

Muut pankkien toimintaa ohjaavat lait

Pankkien toimintaa ohjaavat myös yleiset elinkeinotoimintaa koskevat lait sekä arvopaperimarkkinalainsäädäntö. Näitä ovat mm. sijoituspalvelulaki sekä arvopaperimarkkinalaki. Kuluttaja-asiakkaiden osalta pankkien on otettava huomioon kuluttajansuojalainsäädäntö. Pankissa markkinoitavia tuotteita koskevat lisäksi omat säädöksensä.

Vakuutuksia koskevat lait

Vakuutus on abstrakti sitoumus, sillä myydään vakuutusturvaa, jonka sisältö usein konkretisoituu vasta myöhemmin. Vakuutustuotetta ei voi konkreettisesti tarkistaa etukäteen ja sitä on usein vaikea verrata kilpaileviin tuotteisiin. Vakuutussopimukset ovat usein hyvin pitkäaikaisia – joskus syntyy tarve muuttaa niitä kesken sopimuskauden. Niillä on suuri merkitys vakuutuksenottajan taloudelliselle turvallisuudelle.

Vakuutusyhtiölaki

Vakuutusyhtiölakia sovelletaan suomalaisiin keskinäisiin ja osakeyhtiömuotoisiin vakuutusyhtiöihin. Laissa säädetään muun muassa. yhtiöiden perustamista, hallintoa, tilinpäätöstä, sijoitustoimintaa, vakavaraisuutta, yhtiöjärjestelyjä ja valvontaa koskevista asioista. Vakuutusyhtiölaki (Finlex)

Vakuutussopimuslaki

Vakuutussopimuslaki on keskeinen laki vakuutustoiminnassa. Se säätelee vakuutussopimuksen osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia. Sen keskeisenä sisältönä ovat säännökset vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta, vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuudesta sekä seuraamuksista tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä. Laissa säädetään myös korvausmenettelyä ja vakuutuksen maksamista koskevista periaatteista. Vakuutussopimuslaki (Finlex)

Muu vakuutusalan lainsäädäntö

Muita vakuutusalaa sääteleviä lakeja ovat esimerkiksi vakuutusyhdistyslaki, eläkesäätiölaki, vakuutuskassalaki, laki vakuutusedustajista sekä laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä. Lisäksi lakisääteistä eläkevakuutustoimintaa harjoittavia vakuutusyhtiöitä säätelee laki työeläkevakuutusyhtiöistä. Tapaturma- ja liikennevakuuttamisesta on myös omat lakinsa.

Kuluttaja-asiat ja lainsäädäntö

Kuluttajansuojalainsäädäntö tuli voimaan vuonna 1978. Kuluttajansuojalaissa säädetään esimerkiksi elinkeinonharjoittajan antaman tuote- ja palveluinformaation määrästä ja laadusta. Kuluttajansuojalain markkinointisäännöksillä on kaksi päätavoitetta:

  • Ehkäistä epäasianmukaisia kuluttajiin kohdistuvia markkinointitoimia.
  • Saada elinkeinonharjoittajat antamaan markkinoinnissa kuluttajille enemmän tietoja näille tärkeistä asioista.

Vuoden 2005 lisäys kuluttajansuojalakiin määrää, että kuluttajalla on oikeus peruuttaa pankin tai vakuutusyhtiön kanssa puhelimitse tai verkon kautta tehty sopimus 14 vuorokauden sisällä.
Tutustu tästä tarkemmin kuluttajansuojalainsäädäntöön.

Kuluttajaluotot

Kuluttajaluotoista säädetään kuluttajansuojalain 7. luvussa. Säännösten mukaan kuluttajaluottosopimus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on ilmoitettava mm. luoton todellinen vuosikorko. Kuluttajalla on lain mukaan aina oikeus maksaa luotto takaisin ennen sovittua eräpäivää, eikä velkoja voi irtisanoa luottoa pienten maksuviivästysten johdosta.

Markkinointiedot

Yleinen markkinointitietojen sisältöä täsmentävä asetus on vuonna 1999 voimaan tullut asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa. Tämä hintamerkintäasetus velvoittaa ilmoittamaan kulutushyödykkeen hinnan markkinoinnissa selkeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla.