Pankkien keskeisenä tehtävänä on yksinkertaisesti esitettynä talletusten vastaanottaminen ja luottojen myöntäminen sekä henkilö- että yritysasiakkaille. Näin kotitalouksien ja muiden toimijoiden säästöt kanavoituvat investointeihin. Lisäksi pankkien tehtäviin kuuluvat maksuliikennepalvelut sekä sijoitus- ja varallisuudenhoitopalvelut. Tämän lisäksi pankit toimivat aktiivisesti raha- ja pääomamarkkinoilla, eli ostavat, myyvät ja välittävät erilaisia rahoitusinstrumentteja. Talletuspankeilla on poikkeuksellinen asema, sillä vain talletuspankeilla on oikeus ottaa vastaan yleisön talletuksia. Tallettajien saamisten turvaamiseksi talletuspankin on kuuluttava talletussuojarahastoon.
Suomessa pankkien rooli erityisesti kotitalouksien asuntorahoituksen luotottajana on merkittävä ja Suomessa asuntojen rahoitus onkin hoidettu pääasiassa pankkien tai kiinnitysluottolaitoksien kautta. Pankit ja muut luottolaitokset myöntävät luotot suoraan kotitalouksille tai asunto-osakeyhtiöille. Useissa muissa maissa asuntojen ostoa rahoittavat vielä suuremmassa määrin kiinnitysluottolaitokset. Niiden varainhankinta hoidetaan joukkovelkakirjamarkkinoilla. Syyt erilaisiin järjestelmiin ovat viranomaissäädöksissä ja historiassa. Asuntolainojen lisäksi pankit myöntävät kotitalouksille muun muassa kulutusluottoja ja opintolainoja.
Pankkien tuotot ja kulut
Pankin merkittävin ja vakain tulonlähde on vieläkin korkokate, joka syntyy korkotuottojen ja korkokulujen erotuksesta. Kuitenkin muiden tuottojen ja korkokatteen välinen ero on kaventunut huomattavasti. Korkokatteeseen vaikuttaa keskeisesti korkomarginaali eli pankkien luotto- ja talletuskorkojen välinen ero. Korkokatteen lisäksi pankit saavat muita tuottoja maksuliikenteen hoitamisesta, toimitusmaksuista ja palkkioista, arvopaperikaupasta, valuutanvaihdosta sekä takaustoiminnasta.
Luottokorot seuraavat lähes yhteneväisesti markkinoiden korkotason muutoksia, sillä pankkien luotoista valtaosa on sidottu lyhyisiin viitekorkoihin, kuten euriboreihin ja primekorkoihin. Talletuskorkoihin yleisen korkotason muutokset eivät vaikuta niin nopeasti, sillä talletusten koroista merkittävä osa on kiinteitä.
Muihin tuottoihin lasketaan pankkien omistamien arvopapereiden myyntivoitot, joten muiden tuottojen määrissä saattaa olla suuria vuosittaisia vaihteluita. Pankkien palkkiotuottojen merkitys on kasvanut maksuliikenteen, luotonannon ja arvopaperitoiminnan ja omaisuudenhoidon tuottojen lisääntymisen myötä. Pankkien tuloilla rahoitetaan pankkien toimintaa, maksetaan korvausta omistajien sijoittamalle pääomalle sekä katetaan luottotappiota. Palkkojen ja sosiaalikulujen osuus kuluista on noin puolet. Muita kuluja ovat esimerkiksi rahahuoltoon, tietotekniikkaan ja markkinointiin liittyvät menot.
Liiketoiminnan kasvaessa myös pankkien kulut ovat kasvaneet. Pankkien kulujen kasvuun ovat vaikuttaneet mm. digitalisaation myötä tehdyt investoinnit. Pankkien tehokkuus kulu-/tuottosuhteella mitattuna on kuitenkin kansainvälisestikin tarkasteltuna säilynyt hyvällä tasolla.
Pankkitoiminta
Pankkitoiminta on perinteisesti jaettu kahteen lohkoon: vähittäispankkitoimintaan ja tukkupankkitoimintaan.
Vähittäispankkitoiminta
Vähittäispankkitoiminnalla tarkoitetaan yleisesti suhteellisen pienten yritysten ja kotitalouksien maksupalvelu-, talletus- ja luotto- sekä säilytystarpeiden hoitamista. Tällä toiminnalla on keskeinen merkitys pankkien toimintaa ajatellen. Vähittäispankkitoiminta on kuitenkin olennaisesti monipuolistunut.
Tukkupankkitoiminta
Tukkupankkitoimintaa puolestaan on kaupankäynti ulkomaisilla tai kotimaisilla raha- ja arvopaperimarkkinoilla. Esimerkiksi pankkien väliset lyhytaikaisten rahoitusvaateiden markkinat ovat olennainen osa pankkitoimintaa. Lisäksi investointipankkitoiminnan nimellä tapahtuva pankkien arvopapereiden liikkeeseenlaskuun, arvopaperikauppaan ja yrityskauppojen rahoitukseen liittyvä toiminta kuuluu tukkupankkitoimintaan.
Pankkitoiminnan kehitys Suomessa
Pankkitoiminnan kehitys Suomessa voidaan jakaa kuuteen merkittävään rahamarkkinakauteen:
- Kehityskausi ennen maailmansotia
- Rahamarkkinoiden säännöstelykauden alkaminen vuonna 1939
- Rahamarkkinoiden eli luotonannon ja hinnoittelun vapautumisen kausi 1980-luvulla
- 1990-luvun alun pankkikriisi
- Yhteisvaluutta euron käyttöön siirtymisen kausi (tilivaluutta 1999, käteinen 2002)
- Vuonna 2008 alkanut globaali finanssikriisi ja sitä seurannut Euroopan valtioiden velkakriisi.
Pankkitoimintaa on muuttanut myös tietotekninen kehitys, joka näkyy erityisesti verkkopankkipalvelujen ja mobiilimaksamisen nopeana kehityksenä ja käytön kasvuna. Yhä suurempi osa erilaisista pankkiasioista kuten laskujen maksu, arvoperikauppa, lainan hakeminen jne. hoidetaan verkossa kotikoneella tai erilaisilla mobiilipalveluilla. Sähköinen asiointi on kasvanut merkittävästi. Pankkitoimintaa on muuttanut myös kilpailun kiristyminen, finanssikriisi sekä asiakkaiden tarpeiden ja käyttäytymisen muuttuminen. Väestön ikääntyminen muuttaa palvelutarpeita ja muun muassa lisää pankkien säästö- ja sijoituspalvelujen kysyntää. Finanssikriisin myötä sääntelyn lisääntyminen ja valvonnan kiristyminen lisäävät monilta osin pankkien kustannuksia.
Ensimmäiset pankit
Ensimmäiset säästöpankit perustettiin 1820-luvulla. Osuuskassatoiminta käynnistyi 1902, jolloin ensin perustettiin Keskuslainarahasto (OKO) ja sen jälkeen ensimmäiset osuuskassat. Osuuskassoista tuli osuuspankkeja vuonna 1970 pankkilakimuutoksen myötä. Kiinnitysluottolaitoksista ensimmäinen oli Suomen Hypoteekkiyhdistys 1860-luvulta. Erityisesti säästöpankkilaitos ja osuuskassaliike olivat tärkeitä tekijöitä yhteiskunnan monetarisoitumisessa eli siirtymisessä luontaistaloudesta rahatalouteen. Ensimmäinen liikepankki oli vuonna 1862 perustettu Suomen Yhdys-Pankki. Sen vahvaksi kilpailijaksi nousi vuonna 1889 perustettu Kansallis-Osake-Pankki. Yksi merkittävä pankki oli myös Postipankki (nyk. Danske Bank), joka perustettiin Suomessa vuonna 1887. Vuonna 1958 Postisäästöpankista tuli Suomen ensimmäinen tietokoneaikaan siirtynyt yritys.
Rahamarkkinoiden vapautuminen ja fuusioituminen
Rahamarkkinoiden vapautumisen myötä markkinoille tuli uusia toimijoita, kuten ulkomaisia pankkeja sekä uusia kotimaisia toimijoita, kuten pankkeja ja pankkiiriliikkeitä. Pankkikriisin jälkeen 1990-luvun alkua leimasi raju pankkikonttoreiden määrän ja henkilöstön vähennys. Reilun vähentymisen jälkeen konttoreiden ja henkilöstön määrä on pysynyt 2020-luvun aikana lähes ennallaan.
Fuusiot ja yhteenliittymät ovat muokanneet suomalaista pankkisektoria
Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat hakeneet uusia yhteistyömuotoja. Pankki- ja vakuutuskonsernit ovat muodostaneet finanssikonserneja tai yhteenliittymiä ja pankkikonsernien toiminta on laajentunut myös monille rahoitus- ja sijoitustoiminnan osa-alueille, osin niiden ulkopuolellekin.
Pankkien muut tehtävät
Pankkien merkitys yritysten rahoittajana on säilynyt huomattavana huolimatta siitä, että varsinkin suuret yritykset käyttävät pääomatarpeidensa kattamiseen kotimaisen pankkirahoituksen lisäksi kansainvälistä rahoitusta ja pääomamarkkinoita. Pankit hoitavat yritysten joukkolainojen liikkeeseenlaskuun liittyvät järjestelyt. Joidenkin pankkien palvelutarjontaan kuuluvat lisäksi sijoitus- ja varallisuudenhoitopalvelut. Sijoituskohteiden monipuolistuessa sekä varallisuuden kasvaessa pankkien sijoitus- ja varallisuudenhoitopalvelut ovat lisääntyneet.
Tänä päivänä osa pankeista tarjoaa asiakkailleen talletusten lisäksi muitakin sijoituspalveluja, kuten vakuutus- ja rahastosäästämistä, joko pankin konserniin kuuluvan yhtiön kautta suoraan tai välittämällä muiden sijoitustoimintaa harjoittavien yhtiöiden tuotteita. Asiakkaan riskienhallintapalvelut ovat rahoituksen ja maksujen välityksen lisäksi pankkien keskeisiä toimintoja. Perinteisten säilytyspalveluiden lisäksi tähän lasketaan kuuluvaksi myös korko- ja valuuttariskeiltä suojautumista palvelevat tuotteet sekä riskien hajauttamiseen liittyvät suunnittelupalvelut.